Seuraavan koiran ei pitänyt olla tolleri, piti tulla joku muu rotu tytöille harrastuskaveriksi, vaan kuinkas sitten kävikään...

Mitä vanhemmaksi Tiltu tulee, sitä enemmän pidän sen luonteesta. Tiltu on ollut minulle juuri oikeanlainen tolleri, melkoinen tättärä ja hiukan tosikkokin, mutta juuri sellaisena minulle sopiva ja kovin rakas.  Ja mitä vanhemmaksi Tiltu tulee, sitä enemmän huolestun siitä, että myös Tiltun lisääntymiskykyiset sukulaiset alkavat vanhentua ja minun mahdollisuuteni saada itselleni vielä toinen Tiltun oloinen tolleri pienentyvät. Tolleripentueita en kuitenkaan ole ollenkaan sillä silmällä seurannut, sillä seuraava koirahan ei pitänyt olla tolleri, kunhan nyt toisinaan mielenkiinnosta tein katsausta pentulistaan...  Alkuvuodesta huokaisin yhtä aikaa pettymyksestä ja helpotuksesta kun havaitsin Tiltun siskopuolen tehneen pennut, joissa ei kuitenkaan ollut kuin yksi narttu ja silläkin jo siinä vaiheessa oli oma koti. Kun sitten silmiini osui se, että tämän Tiltun siskopuolen jälkeläisellä oli pennut, joiden isänä vieläpä Tiltun ja Konstan enon poika ja että pentueessa vieläpä oli pentuja vailla omia koteja, rohkaisin mieleni ja laitoin kasvattajalle viestiä.

Että niin nyt sitten pääsi käymään. Kävin katsomassa pentuja ja esittäytymässä kasvattajalle pentujen ollessa kuukauden ikäisiä marsuja, jotka jo kuitenkin vähän liikkuivat ja huusivat ja yksi pieni mustakarvainen tyttö asettui käteni suojaan nukkumaan. Ja myyty olin, kerrasta. Jokusen viikon jännityksellä odottelin, mikä pennuista meille valitaan ja niin vain kävi onnellisesti, että sitä pientä mustakorvaa lähdin loman päätteeksi kotiin hakemaan... Kävellessäni kasvattajan pihaan yksi pennuista juoksi pihan poikki suoraan syliini, pusutteli minut tervetulleeksi ja kertoi, että hän se on mukaan lähdössä - muiden pentujen pysytellessä kauempana - siis meidän pentuhan se olikin, Inkeriksi tyttöjen kanssa nimetty <3

Toivoin tyttöpentua, joka muistuttaisi Tiltua, eritoten luonteeltaan. Ja dejavu! - nyt meillä on juuri sellainen nälkäinen alligaattori, joka ei jännitä mitään ja repii sormenpäät haavoille ja töpsöttelee leluineen antenni pystyssä pitkin pihaa. Että meille nyt sitten tuli tolleri taas, Ihana Inkeri ja minä olen edelleen ihan myytyä naista.

Ja taitaa ne olla vähän muutkin tässä talossa, monta on sylittelijää.

Inkeri 9 viikkoa;

Herra harmaapaitakin on tavattu

Inkeri 10 viikkoa;

Ihana Inkeri, sohvanvalloittaja, sydänten sulattaja <3