Novascotian noutaja uros

JADORED´S HARLEY BEAN "KONSTA"

s.7.11.2008

i. Indiana Jones vom Lech-Toller Nest "Indi"

e. FIN MVA FIN AVA Jadored's Tiny Kaboom "Itu"

Kasv. Nina Oravainen, Karttula

Om. Tutta Ojansuu, Viitasaari

 

Konsta koiraNetissä

 

Santun poismenon jälkeen talouteemme jäi mieskoiran mentävä kolo, joka vain odotti sopivaa ehdokasta. Ja kun tarjolla sitten oli ihanan Itun ja Indin pentuja, ei minua enää pidätellyt mikään.

Urospentuja syntyi ja rankan alun jälkeen jäi vielä henkiinkin 5. Kasvattaja Nina sitten osasi viisasti valita pojista jokaiseen kotiin sopivan ja me saimme Konstan :-) Sanonta kuuluu, että sitä saa mitä tilaa ja tähän asti valinta on osunut todella oikeaan! Täpäkän Tiltun rinnalle halusin tällä kertaa sellaisen mukavan koiran, hyvän harrastuskaverin mutta leppoisan toverin, mielellään sellaisen vähän sählän, "onnellisen" yksilön. Ja sitä juuri näytän saaneenkin :-) Tätä kirjoittaessa Konsta on vielä aivan kakara, mutta juuri niin mukava ja iloinen kaveri kuin vain odottaa saattaa. Kylki kippuralla se tulee luokse ja syliin esittelemään kaikkia aarteitaan, uskoo nätisti kieltoja ja touhuaa kaikenlaista hauskaa. Aika sitten näyttää, mitä siitä lopulta tuleekaan !

30.12.15

Mitä Konstasta kertoisin, nyt kun ikää on kertynyt jo päälle seitsemän vuotta. Konsta onkin kinkkinen kaveri, ei mitenkään helposti selitettävissä.

Ennenkaikkea Konsta on Kiltti. Konsta ei tekisi pahaa kenellekään, Konsta tykkää kaikista ja kaikki tykkää Konstasta. Konsta on myös vähän lälly, mieluummin alistuu ja väistää kuin sanoo kenellekään kovasti. Tästä kertonee vaikka se, että Konstalta pääsi helposti ilopissa ja kotiinpaluuriemupissa ja aamuherätyshyväolopissa vielä ihan muutama vuosi sitten, itse asiassa taitaa päästä vieläkin joskus – vaikka luojan kiitos jo harvoin! Ensimmäisen vuotensa Konsta oli ihan kävelevä vesivahinko, eikä tosiaan pissoilta olla täysin vältytty myöhemminkään...

Konsta on myös Nenäkoira, kävelevä hajuaisti, joka ajautuu helposti omaan hajukuplaansa, jonne ei pääse mikään eikä kukaan muu. Tätä kuvaa hyvin vaikkapa eräs vierailumme talossa, jossa oli kaksi narttukoiraa. Päästettyäni Konstan autosta se kuljeskeli pitkin pihaa varmaan ensimmäisen puoli tuntia täysin hajujen pauloissa – vieraat narttukoirat kannoillaan hämmentyneinä siitä, ettei Konsta osoittanut niitä kohtaan minkäänlaista kiinnostusta, vain niiden hajuihin. Jossain vaiheessa Konsta yhtäkkiä ikäänkuin havahtui hajukuplastaan ”ai kato, täällähän on koiriakin!” ja alkoi viimein seurustella narttujen kanssa! Tai luonnetesti, josta Konsta sai kokoon vaivaiset 38 pistettä, sillä ei reagoinut oikeastaan mihinkään, haisteli vain muiden koirien jättämiä jälkiä. Edes tuomarit eivät osanneet sitä tulkita, oliko se todella hajumaailmansa lumoissa vai peittikö se paineistumisensa haisteluun, itse veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa. Niin tai näin, tämä Konstan ominaisuus tekee siitä suhteellisen hankalan harrastuskaverin, siihen ei tunnu välillä saavan mitään yhteyttä. Konsta on vähän kuin autistinen ihminen, katoaa omaan (haju)maailmaansa eikä silloin reagoi mitenkään ympärillä tapahtuvaan. Joskus olen joutunut sanomaan aika kovastikin, että kun pitäisi kuunnella mitä sanotaan ja silloin Konsta herkkänä poikana havahtuu nöyräksi ja anteeksipyytäväksi, anteeksi, en vaan huomannut! Olen todennut, että enää en ota stressiä, Konsta on kiltti ja ihana ja saa olla sellainen, harrastuskoiraa siitä ei tullut, mutta entäs sitten, tarvitseeko kaikista tullakaan?

 

Ja onhan Konsta myös harrastuskoira. Taippareita harrastettiin pitkän kaavan mukaan ja varmasti näistä edellämainituista syistä. Herkkä koira, joka katoaa välillä omaan kuplaansa ja jännittävä ohjaaja, joka ei millään jaksa ymmärtää, ettei koira pysty toimimaan samoin kuin harjoituksissa – aika huono yhdistelmä. Mutta ne läpäistiin ja siitä olen ylpeä. Ja ehkä joskus jaksan kirjoittaa aiheesta enemmän, Konstan taippariura on ehdottomasti aivan oman tarinansa arvoinen... Noutamisesta Konsta tykkää kyllä ja nomeilu olisi Konstan kanssa kivaa, paitsi ettei sillä vain ole siihen riittävää hermorakennetta. Pikkuisenkin painostava tilanne saa aikaan sen, ettei edes perusnouto onnistu, Konsta ei uskalla toimia :-/ Yhdessä asiassa nomepuolella Konsta on kyllä taitava – Konsta on hiljainen tolleri, joka ei pihahdakaan ja osaa rauhassa levollisesti odottaa vuoroaan...

 

Harrastaa Konsta tokoakin, ja rallytokoa ja agilityä. Eivät ole kyllä Konstan lajeja, keskittyminen kestää juuri niin pitkään, kuin nälkä jaksaa syrjäyttää nenän, kastroinnin jälkeen vähän pidempään siis kuin ennen. Mutta aina sen hetken jonka jaksaa keskittyä, Konsta on tosi hyvä tokokoira :-) Agilityä Konsta ei ymmärrä, noin viidennenkymmenenkin puomin suorittamisen jälkeen se saattaa yhtäkkiä kesken kaiken pudota puomilta, koska jalat eivät yksinkertaisesti enää sille sovi!

 

Mutta on myös laji, joka on Konstan juttu ja se on mejäily. Eihän Konstan mejäurakaan tietenkään ole ollut yhtä ykköstä, mutta mejä on laji, joka sopii tietenkin loistavasti nenänsä vietävälle koiralle. Toisinaan se nenä saattaa viedä myös tuoreille hirvenjäljille tai vastaaville, mutta silloin kun nenä pysyy veretyksessä, jälki selvitetään vaivatta. Ja sorkkaa Konsta Rakastaa, se kannetaan aina autolle asti. Mejä on antanut meille yhdessä myös ainakin yhden onnistumisen hetken parrasvaloissa, kun Konsta suoritti avojäljen juuri oikeana päivänä hyvin ja sai nimensä Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen avo-mestari lautaseen! Ja Konstaa on siis myös kiittäminen siitä, että ohjaajakin löysi tämän lajin, johon on kovin tykästynyt.

 

Konsta on myös kaunis, ainakin minun silmissäni. Konstan näyttelyura oli vaihteleva, tuloksia on sertistä Tyydyttävään – ja nyt jo kastraation vuoksi taakse jäänyttä elämää. Edessä on toivottavasti vielä onnistumisia mejäuralla, jos vain Konstan kroppa sen kestää. Vuosi sitten nimittäin tapahtui jotain, joka aiheutti jotain tunnistamatonta hermoperäistä vauriota ja toisne takajalan liikerata ei ole palautunut ennalleen, vaikkei onneksi haittaa sen kummemmin koiraa eikä sen liikkumista, ainakaan toistaiseksi. Toivottavasti pääsemme vielä jäljestämään, sillä se – ja metsässä lenkkeily ylipäätään – ovat Konstan mielestä parasta maailmassa.

 

Sellainen on Konsta, koira, jota ei aina voi ymmärtää, mutta jota voi aina rakastaa.

Konstan Kehveli, Kokkeli Pokkeli, Kokondeerus Kopsanteri

 

Konsta3.jpgSUC53450.jpgA-8936.jpg

 

 

Konsta 16 viikkoa

Konsta 10 viikkoa

Konsta melkein 8 viikkoa