Lähtötilanteena viikonlopulle oli ehkä poikkeuksellinen, voiko tolleri olla liian kuuliainen ja nöyrä ? Tiltu on kyllä reipas pieni punainen koira, joka on selkeästi riistasta kiinnostunut ja osaa noutaa kauniisti, mutta siltä puuttuu omatoimisuutta ja rohkeutta suorittaa tehtäviään. Toivoin saavani vinkkejä innon nostattamiseen ja omatoimiseen toimintaan - ja niitähän tuli. Eikä ohjaajallakaan niin hirveästi tietoa ja kokemusta ollut, yhden hyvinhyvin erilaisen koiran taipparit kahdentoista vuoden takaa eivät ihan riitä

Aiemmissa ryhmätreeneissä oli Tiltuun helposti iskenyt ramppikuume ja olin aina joutunut selittelemään "kyllä se kotona osaa". Nyt aloitimme Tiltulle helpolla harjoituksella, ykkösmarkkeerauksella damilla pellolla. Pidin pillin piilossa vielä hiukan epävarmana siitä, miten sitä uskaltaa ryhmätreeneissä käytellä ja alussa vanhat merkit näyttäytyivät. Tiltu lähtee noutoon innokkaasti luvan jälkeen, löytää damin - vieras dami, mitähän tämän kanssa pitäisi tehdä, löytyisiköhän omaa? Sanna rientää avuksi, heilauttaa damia ja Tiltu noutaa sen nätisti minulle suoraan sivulle ja käteen. Toinen markkeeraus tulee ihan suoraan kauniisti perille. (Kannatti muuten edellisellä viikolla ottaa ihan vain käteenpalautusharjoituksia!)

Toinen harjoitus tehtiin Rudi-enon parina, Rudi jo ennestään tuttu eikä ollenkaan jännittävä. Samaisella pellolla Nina vei Rudille damin muistipaikkaan (ohjaaja muuten oppi viikonloppuna ainakin muistipaikan merkityksen) ja Tiltulle heitettiin markkeeraus damilla toiseen laitaan. Ei moitittavaa, nouto nätisti käteen - kuin kotona ikään

J. Välillä Rudi noutaa ensin markkeerauksen meistä etuvasemmalta ja sitten muistipaikan takaa. Tiltulle toinen markkeeraus ja Tiltuhan jopa varasti aavistuksen, into siis kasvaa syödessä, eikun noutaessa. Tosiasiassa varastaminen oli reagointi ohjaajan elehdintään ja olisi palautunut kiellolla, mutta tälle koiralle sallittakoon pieni varastaminenkin tässä vaiheessa, korjaaminen ei Tiltun kohdalla liene kovin hankalaa. Jälleen kaunis nouto, varsin nopea nosto ja palautus käteen.

Lepo- ja ruokatauon jälkeen pääsimme sitten riistan kimppuun. Koivikossa Tiltulle markkeerattiin variksella ja mikäli muistan oikein, ensimmäisellä kertaa jäi Tiltu tapansa mukaan varikselle arpomaan. Ja minä pillitän neuvoksi ja Tiltu noutaa ja palauttaa vaakun nätisti käteen. Ensimmäinen ja ehkä merkityksellisin oppi ja ahaaelämys; Olen itse pillittämällä tai kutsumalla aina Tiltulle yrittänyt kertoa, milloin löytö on juuri se, jonka haluaisin noudettavan. Tappaahan sellainen luvananto nöyrästä koirasta omatoimisuuden, ehkäpä se ei osaa tai pysty tekemään itse ratkaisua, nostaako riistan ylös vai ei! Sama pätee vieraisiin dameihinkin. Tätä siis harjoittelemme, omatoimisia ratkaisuja, jotka johtavat tietysti suureen kiitokseen.

Intoa kuitenkin näyttäisi olevan, tiukasti pakattuna pieneen tolleriin, toinen vaakkumarkkeeraus sai jo melkein aikaan piipapusta ja vähintään tarkkaavaisen katseen ja vaakku nousi nopeasti ja tuli suoraan käteen - asia, joka itse asiassa hämmästytti muuten ohjaajankin

Ensimmäisen päivän saldo; Luottoa koiraan, vähennä kontrollia ja ohjeiden antoa. Omat ennakko-odotukseni koiraa kohtaan ovat ehkä vauhdikkaasta Teppo-veljestä johtuen hieman ylimitoitetut, olen jättänyt huomiotta sen, että se toimii kauniisti, vaikka sen työskentely ei olekaan niin räjähtävää ja lennokasta. Ja osan siitä lennokkuudesta todellakin katkaisen itse ylikontrolloimalla koiran toimintaa.

Toinen päivä aloitettiin varisten haulla, joka oli sijoitettu metsään, jossa en todellakaan nähnyt milloin koira oli riistalla, en siis voinut pillillä ohjeistaa ottamaan löytöä ylös. Alku näytti minusta pahalta, koira paikallistaa vuoronperään kai joka ainoan alueella olevan vaakun, muttei nosta ainuttakaan. En aivan nähnyt sitten, auttoiko Sanna Tiltua vai mitä tapahtui, mutta lopulta vaakku tuli tarpeeksi lähelle, joskaan ei ihan käteen asti tällä kertaa. Uudelleen lähettäminen aiheutti kaartelua lähimailla ja jälleen sain loistavan opetuksen. Anna koiran lähteä itse, anna sille aikaa työskennellä! Ja pian metsästä palautuu toinenkin paisti ja kolmas jo oikein nopealla nostolla (vai tuliko haussa noutoja vain kaksi, ei voi muistaa joka tapauksessa yksi nousi nopeasti).

Suurinta oppia on myös seurata toisten suorituksia. Miten paljon sitä onkaan ymmärtävinään toisten työskentelystä ja miten vähän sitä näkee oman koiransa työskentelyssä! Erilaisten ja eri tavalla toimivien koirakkojen seuraaminen saa silmät vähän avautumaan omallekin koiralle, miksen minäkin tee noin ja tuon asian minun koiranihan jopa osaa! Pitää nostaa hattua Sannalle, joka jaksoi pohtia jokaisen koiran kohdalla juuri sille sopivia ratkaisuja. Ja muiden saamista ohjeista bongasin ainakin spontaanien ylösottojen harjoituksen "varislenkkeilynä", sitä pitää kokeilla. Kontrolloidusti hihnassa niitä spontaaneja ylösottoja on tullutkin harjoiteltua, mutta muutenkin ylikontrolloidulle Tiltulle se ehkä ei ole aivan toimivin harjoitus.

Viikonlopun lopetimme vesityöhön, mikä olikin Tiltulle hyvä tapa lopettaa. Sillä uimista se rakastaa, veden läheisyys saa tärisemään innosta ja vielä rantakuvion vuoksi melko lyhyet noudot lokeilla, joita muistini mukaan Tiltu ei ole aiemmin vedestä noutanut, onnistuivat hyvin ja saivat Tiltulle toivottavasti oikein hyvän mielen. Tyylipisteitä toki söi se, että ensimmäisellä kertaa Tiltu tarttui lokkia siivestä ja joutui sitten uimaan rantaan lokin vartalon päällä, mutta toisella kertaa otekin jo oli parempi.

Ja hiukan suorempaa reittiä palasimme kotiin väsyneinä mutta onnellisina, intoa puhkuen molemmat. Tälläistä lisää, heti kohta pian! Kiitos Sanna, kiitos hyvistä ohjeista, kiitos kärsivällisyydestä ja kiitos paneutumisesta jokaisen erilaisen koiran kohdalla. Kiitos Kati ja Atti, kiitos järjestelyistä ja ahkeruudesta, kiitos näkemyksistä ja kiitos hyvästä ruuasta. Kiitos Nina järjestelyistä ja kiitos tönimisestä vaan ei painostamisesta treenaukseen - (ja kiitos tietysti itse tästä ihanasta punaisesta pakkauksesta! ) Ja kiitos kaikille osallistuneille seurasta, tarinoista, uusista tuttavuuksista - ja sen mukana olleen pikkuihmisen sietämisestä

J

Tutta, Tiltu ja Tessa