BELLMINT´S WONDERFUL FAMED "SELMA"
28.8.1996 - 11.3.2010
i. FIN MVA V-99 KANS MVA MV-00 EUV-00 PL&PZSG-00 PL MVA Lorinford Harlequin
e. FIN MVA Usvalaakson Minttu
Kasvattaja; Tanja Vainionpää, Hoisko
Kennel Bellmint´s
Omistaja; Tutta Ojansuu, Kymönkoski
Älä itke sitä, että yhteinen aika on ohitse, vaan iloitse siitä, että se on ollut
Rakkaalla lapsella sanotaan olevan monta nimeä, rakkaalla koiralla niitä tuntuu olevan vieläkin enemmän. Selmalla näitä nimiä oli todella monta; Selma Systeemi, Separaatti, Semppu, Semmu, Semuli, Hemuli, Hepastiitti, Hepuli, Heema, Hemu,Hemukka, Hepa, Hepus, Hemuska...
Kuvailin Selmaa usein sanoin "Selma on tyttö, joka kävisi intin, jos uskaltaisi". Selma teki parhaansa näyttääkseen hurjalta ja vaaralliselta, mutta vähänkään pelottavan tilanteen tullen muuttui mamman pieneksi sylikoiraksi. Suurimman osan elämästään Selma eli isopuoliveljensä Santun kanssa ja vaikka Hepus olikin se, jonka kanssa harrastin enemmän, täytynee myöntää, että sopeutuvaisena, kilttinä ja hiljaisena Hemu jäi aina vähän veljensä varjoon - Selma meni aina siinä sivussa. Selma oli maailman helpoin koira, joka ei koskaan aiheuttanut ongelmia, ei tuonut itseään esille, kulki vain mukana ja rakasti kaikkia. Ja me rakastimme Selmaa, Hepastiittikus höpöstiä.
Selman varasin jo ennen syntymää ja toivoin koiraa, jonka kanssa voisin harrastaa ja käydä näyttelyissäkin. Sitä saa mitä toivoo - Selman kanssa näyttelyissäkäynti on helppoa ja mukavaa ja joskus sieltä vähän menestystäkin on saatu. Tokoilu on ollut Hemun ykköslaji vaikka sitähän ei välttämättä tuloksista huomaa, tokoilimme periaatteella "pääasia, että Selmalla on hauskaa, omistajasta niin väliä..."
Kaikenkaikkiaan Selma on helppo ja leppoisa koira, suhteellisen nössö mutta helposti innostettava. Yhtä asiaa vain unohdin toivoa - Selman mielestä kuolleiden lintujen kantelu kuuluu muiden hommiin. Tosin naksuttimen ihmeellisellä voimalla onnistui lopulta sekin. Harrastuspuolella Selman saavutuksiin kuului tokon voittajaluokassa kilpaileminen, näyttelyrintamalla 6 X SA ja luonnekin testattiin juuri kultaiselle noutajalle oikeanlaiseksi gr:n luonnetestissä.
Vanhoilla päivillään Selma sai luovuttaa varsinaisen harrastuskoiran roolin punaisille tulokkaille, mutta kesti senkin kuin vain alati tyyni koira voi kestää. Tiltulle Selma toimi esimerkkinä ja Konstalle vielä vanhuuden aikoinaan tukena turvana, jonka kainaloon oli Konsta koiranpojan helppo painautua kun maailma julmasti kohteli.
Selma eli kunnioitettavat 13,5 vuotta. Ikä vei kuulon ja hidasti menoa ja pikkuhiljaahan sitä jo osasi asennoitua siihen, ettei tämä rakas mummokoira ehkä kauan enää ole luonamme. Terveenä Selma saikin elää, eläinlääkärin palveluksia ei juuri tarvittu rokotuksia ja 11-vuotiaana iskenyttä märkäkohtua ja siitä seurannutta leikkausta lukuunottamatta. Raskasta päätöstä edelsi kahden viikon sopeutuminen, ensin Selma sai jonkinlaisia halvausoireita ja liikkuminen oli todella työlästä, mutta yllättäen ensimmäisten vaikeiden päivien jälkeen tulikin vielä viikon hyvä jakso. Selma lomaili vielä kanssamme Satakunnassa ja oli oikein reipas ja iloinen, kunnes oireet jälleen palasivat ja tiesimme, että oli tullut aika päästää Selma veljensä luokse enkelikoiraksi.
Viimeisenä päivänään Selma söi aamuruualla herkkuja ja pystyi vielä käymään tarpeillaan omin voimin, vaikka liikkuminen olikin vaivalloista. Petasin Selman pedin olohuoneen lattialle ja siinä yhdessä pötköttelimme eläinlääkäriä odotellessa. Ja siinä Selma sai nukahtaa ikuiseen uneen, omassa kodissa, omassa pedissä, oman ihmisen kainalossa.
Hyvää yötä Hepa rakas, kauniita unia, enkelinkuvia. 
