Novascotiannoutaja narttu
Siipiveikon Hakee Hakkuulla
s. 9.6.2014
Inkeri Kinkeri räkänokka Rinkeli
Inkku Kinkku iltatähti, tyttökoira, joka oli tarkoitettu juuri meille.
Sillä eihän meille pitänyt tulla enää tolleria, tai ei ainakaan juuri nyt. Ihan muita koiria katsottiin tytölle harrastuskaveriksi kun sattumalta törmäsin tietoon pentueesta, joka vaan kolahti. Ja ajatus siitä omasta mustanenäisestä Tiltulle joka suunnalta sukua olevasta tolleritytöstä muuttui ihan todeksi.
Se oli rakkautta ihan ensi silmäyksellä. Kävimme katsomassa noin neliviikkoisia rääpäleitä ensimmäisen kerran ja se pieni mustakorvainen tyttöpentu käpertyi nukkumaan käteni alle. Ja kun menimme hakemaan kasvattajan meille valitsemaa pentua vihdoin kotiin, se samainen mustakorvainen tyttö juoksi kovaa vauhtia pihan poikki suoraan syliin muiden sisarusten jatkaessa omia touhujaan. Sillä se mustakorvainen tyttö oli meidän Inkeri.
Olin Inkeristä suorastaan haltioitunut sen pentuajan ja täytynee myöntää, että olen sitä edelleen. Inkeri on tätä kirjoittaessa puolitoistavuotias ja edelleen juuri sellainen koira, millaisen sieluni silmin kuvittelinkin siitä mustakorvaisesta pikkutytöstä tulevan. Inkeri on vähän mahdoton, kuten minusta koiran pitää ollakin, kauhean ihana ja hyvä harrastuskoira sekä tytölle että minulle. Inkeristä löytyy vauhtia ja keskittymiskykyä juuri oikeassa suhteessa sekä sitä lumoavaa holtittomuutta, josta tykkään Tiltussa ja johon olen ihastunut myös Inkerissä. Se, mihin me vielä pystymme yhdessä, jää nähtäväksi, sillä kerrankin minulla ei ole kiire. Toistaiseksi olen pystynyt nauttimaan ihan joka hetkestä ja myös niistä kerroista kun treeneissä ei kaikki onnistukaan. Sillä Inkeri on ihana ja sen kanssa on hauska tehdä.
