Kesäloman alun kunniaksi ilmoittauduin mejä-kokeisiin Sastamalaan, sillä harvoin sitä pääsee kokeisiin näin lähelle kotia... Tietenkin jo etukäteen olisi voinut arvata heinäkuun puolivälin kelit, hellelukemissa mentiin hiki tipuen ja loppujen lopuksi oli jo lähellä, ettei koira saanut lämpöhalvaustakin. Vaan mistäpä sitä aina tietää, Suomen kesä on vaihteleva ja sää on se, mikä kohdalle sattuu.

Jäljen tekeminen ei tälläkään kertaa kovin varmasti tai vakuuttavasti mennyt, mutta täytynee myöntä, että järjestäjien toimesta paikoilleen viedyt lähtömerkit olisivat kyllä olleet avuksi. Ilman niitä ja mittakaavaltaan minimaalisellakin kartalla jäljestä tuli kuitenkin ihan kelvolinen, vaikka kallioiden kiertäminen aiheutti melko monta mutkaa matkaan... Jälkiparikseni sattui jo ennestään tuttu ja onhan se jäljenteko aina rankkaa mutta tavattoman antoisaa ! 

Koepäivä koitti hikisen helteisenä ja vaikka meille sattuikin jo päivän toinen jälki, oli keli jo siinäkin vaiheessa todella painostava. Konsta läähätti reippaasti jo jäljelle mennessä vaikka kastelin ja juotin sitä mielestäni aivan urakalla. Jäljestystyöhön lähdettiin Konstamaiseen tyyliin innokkasti ja sain jälleen jarruttaa aivan kunnolla menoa ainakin siihen ensimmäiseen hukkaan asti... Sillä niinhän siinä taas kävi, tarkastuslenkki venyi pidemmäksi, vastaan tuli herkullisempi jälki ja juuri kun tuomari kutsui meitä takaisinpäin, kuulin miten joku otti siivet alleen koiran edessä... Jälkeä jatkettiin sitten ohjauksen jälkeen ensimmäiselle kulmalle, jonka merkkasi ihan kivasti, hyvä Konsta! Toinen pätkä jäljestettiin jo rauhallisemmin ja ihan ok, vaikka yhdellä pikkutarkistuksella vastaan tulikin niin sankka puska, että siihen jäi ohjaaja kiinni ja tuomari nappasi liinasta kiinni siksi aikaa, että pääsin irrottautumaan puskasta :-)

Toisesta kulmasta Konsta sitten valitettavasti ajautui jälleen siivekkään jäljille ja jälleen kuulin siipien havinan tuomarin kutsuessa koiran pois.  Loppujäljen maasto yhdistettynä helteeseen olikin sitten sellaista että oikeastaan oli onni, että hukat oli jo haettu eikä toiveita kunnon tuloksesta ollut. Nimittäin koko kolmas suora oli pientä kaadettua tikkua poikittain, koira haki reittiä sivummalta ja otti välillä neliraajaloikkia päästäkseen risukosta yli. Väsytti itsensä siinä sitten pomppiessaan jo niin, että näin miten etsi ojantapaisista vettä kuumeisesti ja vedenetsinnässä ajautui lopulta myös kaadosta ohi tien varren ojan pohjalle ja siitä kolmas hukka. Haimme kuitenkin vielä sorkan suuhun, mutta kertonee koiran voimien tasosta, ettei koira joka rrrakastaa sorkkaa jaksanut sitä kuitenkaan kauan kantaa. Onneksi lähellä oli lammikko, johon sain koiran seisomaan, siinä se varttitunnin läähätti, joi ja läkätti, kunnes alkoi palautumaan.

Koeselostus, tuomari Juhani Heikniemi.

Alku osoitetaan ja Konsta ohjataan jäljelle. Työskentely on sekä maa- että ilmavainuista. Vauhti on sopivaa. Ensimmäisellä suoralla poikittaisten riistanjälkien tarkistus aiheuttaa hukan. Jälkitarkasti kulmalle, joka merkataan.  Toisella suoralla isompia ja pienempiä tarkistuksia jäljen sivuille. Kulmalta suoraan ja hukka. Makaus jää merkkaamatta. Kolmannella suoralla ryteikköinen maasto aiheuttaa hieman paremman kulku-uran hakua jäljen sivulta, muuten hyvää jäljestystä. Läheltä kaatoa kaartaen pois jäljeltä tiele eikä palaa. Koe keskeytyy kolmanteen hukkaan.

Eli nolla tuli, paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Ei vaan, kyllä mejäily on niin omanlaisensa laji, rankkaa mutta antoisaa, aivan huippusakkia ja omanlaisensa tunnelma, että paskankin kokeen jälkeen tahtoo heti uudestaan!  Helteessä hillittömästi hikoiltuaan on jo kotia kohti ajaessaan sitä mieltä, että uusiksi, heti!