Vietimme Konstan kanssa jälleen antoisan mejäviikonlopun, johon sisältyi kyllä paljon muutakin mukavaa, johon ehkä palaamme myöhempänä ajankohtana ;-)

Jäljentekoparini olikin tällä kertaa voi-lukan jäljestäjä, joten pääsin siis mukaan tekemään voi-jälkeä ja sehän oli mukavaa. Ei niin mukavaa kyseisellä jäljellä oli kyllä monen kesän jälkeen ensimmäinen näkemäni käärme, HYI!

Arpaonni oli Konstalle tänään suotuisa ja pääsimme aamun ensimmäiselle jäljelle. Koe aloitettiinkin jo klo 6.00, joten olipa muuten aika mukavaa, että yövyimme koepaikalla, vaikkakin kovin alkeellisissa oloisssa ja epämukavalla patjalla... Vähän jännitin sitäkin, miten Konstaan vaikutti pitkä viikonloppu reissun päällä, mutta vielä mitä, tänään jäljestäminen vaikutti vaivattomalta ja innostuneelta, vaikka harmittavasti matkalle sattuikin yksi hukka (jolla matkalla myös toinen kulmamakaus) ja se pudotti tuloksen AVO 2:een.

Koeselostus;

Konsta ohjataan verijäljelle, jota etenee sopivaa vauhtia (oma huomautus; jarrutin Paljon!) pääosin maavainulla. Ensimmäinen osuus ja kulma tarkasti makaus merkaten. Toisella osuudella Konsta tekee laajahkon lenkin jäljen sivuun (oh; tuomari kertoi minulle paikalta lähteneen pöllön hijaisin siiveniskuin, itse en sitä havainnut, mutta ymmärsin kyllä koiran ruumiinkielestä olevan kysymys jostain siivekkäästä), muuten mennään tarkasti. Toinen kulma ohitetaan ja koira jää pyörimään jäljen ympärillä, mistä hukka. Kolmas osuus hyvin. Noutaa sorkan.

Pisteet jakautuivat tällä kertaa seuraavasti;

jäljestämishalukkuus (0-6)         5

jäljestämisvarmuus (0-12)          8

työskentelyn etenevyys (0-10)    7

lähdön, kulmausten, makausten ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen  (0-14)    9

käyttäytyminen kaadolla (0-3)     3

Yleisvaikutelma (0-5)                   4

Yhteensä 36 pistettä ja AVO 2, tuomarina Olavi Nurmiranta.

Tuomarikin tuntui tykkäävän kyllä Konstan jäljestämisestä tänään ja se yksi hukka harmittaa nyt jälkikäteen vietävästi. Mejäily on siitä hauska laji, että aina voi syyttää riistan jälkiä tms. , mutta ennemmin olisin tällä kertaa sitä mieltä, että hukka tuli, koska Konsta ajautui jäljen sivuun vähän ennen kulmaa ja sai sitten kulman hajun nenäänsä/ymmärsi itse olevansa väärillä jäljillä ja kulmalle palatessaan ajautui lähtemään takajäljelle, koska jälki oli siinä kohdin vielä Konstan koskematon. Niin tai näin, en ehtinyt kuin kutsua koiran pois takajäljeltä, kun se jo itse omatoimisesti jatkoi jäljestystä eteenpäin, hukka oli kyllä jo tuomittu ja näin nyt kävi, tällä kertaa.

Konstalla on kasassa nyt värisuora, 4 koetta ja 4 eri numeroista tulosta, kertonee jäljestämisvarmuuden puuttumisesta vielä vaikka taito on. Odotamme molemmat innolla seuraavaa koetta, palo mejään on sekä koiralla että ohjaajajalla suuri! Ja eritoten ohjaajalla olisi paljon petraamista jälkine merkitsemisessä ja opastamisessa...