Ihan oikeasti, minun luonani asuu Suomen muotovalion arvon ansainnut koira! Tähän on tähdätty pitkän aikaa, tähän on käytetty suunnaton määrä kilometrejä ja melkoinen tukku rahaakin, on eletty epätoivon hetkiä ja välillä nähty mahdollisuuden välähdyksiä ja lopulta se tuli, työvoittona tai ihan ansaitusti, ihan sama minulle. MINUN koirastani, minun ensimmäisestä tolleristani, rakkaasta ihanasta pikku Tipartiitasta tuli kuin tulikin ValioYksilö!

Fi MVA Jadored´s Rebecca Rocket



En minä oikeasti koskaan ole ollut kovin näyttelypainotteinen ihminen ja olen sitä mieltä (ja nythän se on nähtykin?), että kun vaan osaa oikealle tuomarille viedä ja oikeaan aikaan, eikä masennu huonommistakaan arvosteluista vaan sitkeästi jatkaa näytillä käyttämistä, niin kyllähän sitä joskus pärjääkin. Aiemmat näyttelykokemukseni vain kävin koiran kanssa, jonka kilpakumppaneita oli kehässä aina paljon ja menestyminen oli varsin vaikeaa. Sinänsä nyt on päässyt helpommalla, monesti kehässä ollaan oltu ainoina kilpailijoina ja silloinhan kyllä menestymisen mahdollisuus on aina suurempi. Mutta silti, eihän tässä Tiltusessa oikeasti ole mitään vikaa,  Tiltu on kaikin puolin hyvä rotunsa edustaja ja  kaunis, joskaan ei ehkä näyttävimmästä päästä eikä kaikille tuomareille mieleinen. Että kyllä se minusta on sertinsä ansainnutkin ja sen taipumuskokeenkin läpäisi ja olen ihan tolkuttoman ylpeä ja iloinen ja onnellinen siitä, että juuri Tiltusta tuli ensimmäinen tässä talossa asunut Muotovalio <3



Kiitos siis Ninalle, olet kasvattanut minulle koiran, jonka kanssa vihdoin sain maistaa vähän menestystäkin, Tiltu on ihana!