Ihan pienen päivitystauon jälkeen täytyy laittaa luonnetestijuttua ensin, päivitänkö sitten myöhemmin välillä tapahtuneita asioita, jäänee nähtäväksi... Mutta tässä nyt tämä;

Tänään sitten testattiin Konstan luonnetta... Tulos ei ole pistemäärältään huikaiseva, muttei myöskään millään muotoa masentava. Tulos on kuin Konsta konsanaan, ihana ja kiva, mutta jotenkin niiiiin omituinen ja käsittämätön. Että niinkun mitä??

 

Muistelen ensin testin kulkua;

 

Ensin tuomarien puhutteluun ja leikkimään. Konstaahan ei sitten leikkiminen kiinnostanut, niin paljon ihania hajuja eikä mitäään sen kummempaa hommaa emännän puolelta näkyvissä, joten miksipä sitä turhaan riehumaan... Eipä Konstaa kotonakaan kovasti mistään taistelemaan saa, joten sinänsä ei yllättänyt, mutta toki kotioloissa ja treenatessa Konstan saa innostumaan leikkimisestä, että ehkä hieman yllättävän haluton se oli riehumaan kepin kanssa. Tuomarinkin tervehti Konstan tyyliin alati iloisesti, kunhan haistelultaan ehti.

 

Niinpä siirryimme kelkkaa katsomaan. Kerrottakoon tässä, että Konstahan on kelkan aiemminkin nähnyt, johtuiko sitten siitä vai kaikista miljoonista kelkkapaikalle jääneistä ihanista koiranpyllyjen tuoksuista, että eipä hätkäyttänyt kelkka Konstaa suuntaan tahi toiseen. Hihna ei edes kiristynyt, ääntäkään ei kuulunut. Mukanani tuli kelkan viereen varsin välinpitämättömänä koko kelkasta, tuomarien mielestä oli tärkeää saada koira haistamaan kelkkaa, jossa kesti tovi, koska Konstaa ei yksinkertaisesti kiinnostanut koko kelkka, omasta mielestäni oli sen vaarattomaksi todennut jo aikoja sitten.

 

Eikun etiäpäin ja hyökkäystä vastaanottamaan. Hyökkääjälle Konsta jopa haukkui, ajattelin jo, että nytkö se heräsi, mutta eipä sitten sen kummempaa puolustushalua esiintynyt, Konstan huomion hyökkääjä kuitenkin sai herätettyä. Emäntä tuli ryöstetyksi ja sitten ryöstettiin emännältä koirakin, joka lähti häntä ja kirsu heiluen hyökkääjän matkaan. Nenä meni maahan heti kun tuomari pysähtyi, mutta iloisesti ja vauhdikkaasti Konsta tuli luokseni kun kutsuin.

 

Nenä maassa lähdettiin myös kohti seuraavia etappeja. Haalarin nouseminen kirvotti Konstalta älähdyksen, mutta eipä juuri muuta. Haalari haistettiin vauhdissa ohi kävellessä. Tynnyrillä hihna kyllä kiristyi Konstan loikatessa jonnekin suuntaan (kun en koiraa saanut katsoa, niin en sen tarkemmin tiedä minne), mutta paluumatkalla ei tynnyri sen kummemmin kuin haalarikaan saanut koiraa edes väistämään. Toisen tuomarin pyynnöstä houkuttelin koiran erikseen vielä haalaria haistamaan, vaikka se Konstaa ei olisi millään tavalla kiinnostanut, toinen tuomari oli havainnut sen jo haistaneen haalaria ohi kävellessämme.

 

Sitten pimeään. Hylkäsin koiran avustajalle ovella ja menin istumaan kolmeen huoneeseen jaetun liiterin perimmäisen huoneen nurkkaan. Tuomarien huudettua valmista Konsta tuli lähes välittömästi viimeiseen huoneeseen, kävi minusta noin viidebn sentin päässä ja minun mielestäni totesi ”jaha, tuossa se on eikä ilmeisesti mitään vailla, lähdenpä siis tutkimaan mitä muuta löytyy” Tuomarien mielestä se ei kuitenkaan minua noteerannut/löytänyt ja odottivat yhä koiran jotenkin ilmaisevan löytäneensä minut. Ja tästä osiosta olisin kyllä eri mieltä, minähän nimenomaan olen koirani opettanut siihen, ettei minua häiritä turhaan, joten jos minä istun hiljaa aloillani, ei Konstalla ole mitään tarvetta erityisesti tulla minua haistelemaan? Aikansa se pyöri siinä takimmaisessa huoneessa tuomarien ja minun ympärilläni, kunnes kävi niin lähellä, että saatoin sanoa sen minuun koskeneen.

 

Pimeästä pois ja koira seinään kiinni. Kun en itse nähnyt mitä tapahtui, en voi sen tarkemmin kertoakaan, mutta ilmeisesti ei puolustushalua näkynyt tässäkään osiossa eikä tapahtunut juuri mitään muutakaan, ei haukkumistakaan kuulunut.

 

Lopuksi vielä laukaukset, joista Konsta todettiin laukausvarmaksi, mitäpä muutakaan, nomeilua harrastava koira!

 

 

Pisteet siis jakaantuyivat seuraavasti;

 

Toimintakyky -1 pieni - 15p

Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua + 1p

Puolustushalu -1 haluton - 1 p

Taisteluhalu -2 riittämätön - 20 p

Hermorakenne +1 hieman rauhaton + 35 p

Temperamentti -1b hieman välinpitämätön - 15 p

Kovuus +1 hieman pehmeä +8 p

Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin + 45 p

 

Laukausvarma +++

 

Yhteensä siis + 38 pistettä, saisi siis uusia, ei ole niinkuin hylätty eikä hyväksytty, tuomarin sanoin ”ei missään nimessä hylätty, mutta alle tämän yleisesti käytössä olevan hyväksytyn rajana pidetyn pistemäärän”

 

Sitten spekulaatiota ja selityksiä;

 

Temperamentin välinpitämättömyyden myönnän pitävän paikkansa, reaktioita ei oikein tule mihinkään eikä minkäänlaisia. Se, onko jatkuva haistelu ja nenänkäyttö kaiken muun ylittävä tekeminen vai keino paeta pelottavia asioita, onkin sitten vaikeampi arvioitava. Varmasti Konstasta löytyy pehmeyttä niin paljon, että sen on helpompi paeta pelkoja hajumaailmaan kuin kohdata ne, mutta toisaalta sen nenä myös on niin vahva, että sekin on mahdollista, ettei sen hajumaailmaa vain pysty hetkauttamaan pelottavillakaan asioilla. Reaktiot ovat tottakai aina vahvempia esim. kotipihassa, jossa uusia hajuja ei riitä viemään Konstaa nenämaailmaansa? Millainen on koira, joka turvallisissa (ja hajuttomissa) kotioloissa reagoisi voimakkaastikin räminään/mörköihin/hyökkääviin ihmisiin, mutta joka mielenkiintoisten tuoksujen keskellä ei reagoi oikein mitenkään?

 

Mikäli toimintakyvyn pisteytys perustuu suurelta osin pimeän huoneen tapahtumiin, voisin siitä olla eri mieltä. Missään nimessä Konstan toimintakyky ei kadonnut pimeässä huoneessa, vaan se tutkaili ympäristöään innoissaan ja paineettomana. Tosin taisteluhalua ja intoa mihinkään muuhun toimintaan kuin nenän käyttöön ei koko testin aikan näkynyt. Puolustuhalua ei ole eikä tarvitsekaan/pidäkään olla ja pehmeyttä löytyy kyllä.

 

Kaiken kaikkiaan testi ei tuonut Konstasta esille mitään uutta vaikka voi miten olisinkaan toivonut esille nousevan jotain! Edes jotain mihin tarttua! Mutta Ei, Konsta on Ninan sanoin kuin saippuaa, siitä ei saa mitään otetta. Se on omissa hajumaailmoissaan eikä reagoi oikein mihinkään. Se on ihana ja ongelmaton, mahtava lapsiperhekoira, mutta myönnettäköön – melkoisen haasteellinen koulutettava. Miten tuhannen kerran saisin siihen otteen, motivaation, tekemisen meiningin?? Vai onko meidän harrastelun ainoa pelastava tekijä vain se, että emäntä muuttuu mejä-ihmiseksi, opettelee olemaan eksymättä metsiin ja harrastaa koiransa kanssa siinä lajissa, missä se todennäköisesti on parhaimmillaan. Jos nimittäin tämän koiran nenä saadaan ohjautumaan jälkityöskentelyyn, niin sitähän kun ei siinä häiritse mikään!