Kolmas kerta toden sanoo vai miten se nyt meni :) Ja päivän sana on riittävä.

Plakkarissa Suonenjoelta siis vihdoin ja viimein se Nou1 ja kunniakirja, jippii! Tarkka selonteko tässä;

Tähän taipumiseen valmistauduttiin harjoittelematta. Koko viikon toiminnan saldo oli vain Tiltun omat pihahepulit pallon kanssa. Tosin yksi vaakku lähti pakkasesta reissuun matkaan ja sitä vähän nakeltiin juuri ennen omaa vuoroa.

Vesityö aiheutti yllätyksen, ensimmäistä kertaa ikinä Tiltu meni veteen ensin rauhallisesti! Rannalta heitetty lokki tuli rantaveteen ja veneestä heitetylle lähti jo reippaammin. Huvitusta yleisössä aiheutti Tiltun ote lokista, varovasti siiven kärjestä veti lokin rantaan - vaan eipä tällä kertaa yrittänyt lokki hukuttaa, niin eikä tuolla tyylillä ainakaan lintua riko!

Hakuruutuun siis. Heittovarikselle pysähtyi, mietti ja jatkoi matkaa. Paikallisti toisen, nosti sen ylös, toi jonkun matkaa ja tiputti. Tuomari jo eteni hakualueelle, mutta silloin Tiltu otti vaakun uudestaan ja toi nätisti, lähelle maahan. Uusintalähetys. Tiltu eteni alueella hyvin, kävi paikallistamassa ainakin kaksi varista - tarkemmin en tiedä, koska olin puun takana piilossa :) - ja toi yhden, taas lähelleni maahan. Seuraavalla lähetyksellä toi kolmannen, aikaa meni jonkin verran, joten arpomista oli ilmassa tuollakin linnulla. Vielä yksi lähetys, suoraan kohti varsin lähelle jäänyttä heittovarista. Eteni vaakulle, pysähtyi ja mietti. Annoin noutokäskyn ja varis tuli jälleen maahan lähelle.

Hieman tuomari empi. Tiltu mietti linnuilla hiukan liikaa, mutta koska sieltä tarvittava määrä kuitenkin tuli ja alue katettiin mukavasti, saimme luvan siirtyä jäljelle - mutta apua pupun kanssa ei sitten saataisi!

Jännitys kohosi huippuunsa.

Jäljelle lähetys jäi aika valjuksi, mutta Tiltu lähti etenemään nätisti hajua pitkin. Hermorauniona vaivuin maahan polvilleni odottamaan mitä tuleman pitää. Havahduin siihen, että tuomari kertoo koiran käyneen pupulla ja käskytti lähettämään se uudestaan. Niinpä tein, huonolla menestyksellä. Tiltu jäi parin kymmenen metrin päähän syömään heinää ja siinä vaiheessa ajattelin, että tässäkö tämä taas oli. Pyhistä lupauksistaan huolimatta tuomari kuitenkin heltyi ja meni pupulle ja kohta sieltä sitten Tiltu ylpeänä palasi paistin kanssa!

Hullua pidettiin jännityksessä loppuun asti. Kyselin varovasti tuomiota ja sain vastauksen, että se selviää majalla...

Mutta niin vain kunniakirja Tiltun nimellä varustettuna käteeni annettiin! Voi tätä onnemme päivää! Kesän tavoite on saavutettu ja nyt on aikaa miettiä jatkoa. Kovin ylpeä tästä suorituksesta toki ei voi olla, mutta riittävä mikä riittävä, onnellinen siitä täytyy olla. Paljon makeammalta se olisi tuntunut jo ensimmäinen yrityksen jälkeen, vaan parempi myöhemmin kuin ei ollenkaan ja kolmas kerta siis toden sanoi, sittenkin.Ihanaa.

 

Muutama kuvakin The Noutajasta, Tänään;

Ja viime viikon söpötyskuva;