No niin. Takana TOINEN taipumuskoe ja edelleen ollaan vailla sitä himoittua nou1:stä.

Iloisin ja luottavaisin mielin lähdimme toisena virallisena lomapäivänäni aamuaikaisin kohti Virtoja Golden Ringin taipumuskokeisiin. Tiltu oli Risto Heikkosen kokeessa iltapäiväryhmässä. Kävin katsomassa ensimmäisen koiran suorituksen ja mietin vain mielessäni, että kylläpä voikin olla erilainen maasto kuin Kiuruvedellä. Siinä missä Kiuruvedellä uintimatka oli piiitkä, se Virroilla oli perin lyhyt ja siinä missä Kiuruveden hakuruutu oli hyvin tiheän aluskasvillisuuden peittämä, Virroilla se oli kuivaa kangasmaastoa ja mäntymetsää, näkyvyyttä vaikka minne asti. Helpon tuntuinen maasto, joka kuitenkin taisi koitua kohtaloksemme tällä kertaa.

Voihan sitä keksiä jos jonkinlaista syytä, pitkä ajomatka, pitkä odotteluaika, lähtönumero 13! jne. Tosiasiassa nyt taisi tulla esiin se Tiltun suurin ongelma.

 Uinti meni toki hienosti, vaikka lokki yrittikin Tiltua hukuttaa - sattui ottamaan taas lintua siivestä kiinni ja ui rantaan sitten hankalasti lokin päällä polskien. Lokit tulivat rantaan asti ja sain ne nätisti otettua suoraan koiralta. Hakuun siis.

Teinkö sitten itsekin virheen. Ensimmäinen lintu heitetään laukauksen yhteydessä, komennan koiran noutoon ja se säntää varikselle... ja pysähtyy, miettii, katsoo minua. Minä EN antanut noutokäskyä sillä hetkellä, tätähän juuri on treenattu, että en anna ohjeita liikaa, itse pitää osata päättää. Ja Tiltu lähtee matkaan, hakuun, löytää uuden linnun ja - ei mitään. Tässä vaiheessa alkaa ohjaajalle nousta tuskanhiki ja epätoivo, koira luokse ja uudelleen lähetys hakuun. Vaan ei tahdo edes irrota, kaartaa takana seisoskelevia ihmisiä kohti, jospa sieltä saisi pussista vaikka lokin, niitähän äskenkin noudettiin. Tuomari lähtee hakualueelle apuun, nakkaa heittovarista ja silloin Tiltu sen tuo. Tiputtaa linnun tosin metrin päähän nolostellen. Aak- ja juuri edellisenä päivänä otettiin siistejä noutoja suoraan käteen. Lähetän uudelleen hakuun ja kun ei koira edelleenkään tahdo oikein edetä, lähtee tuomari alueelle käveleksimään ja Tiltu toki reippaana mukaan. Löytää variksen.. ja toisenkin... jatkaa etsintää ja katoaa näkyvistänikin - ja tuokin kaukaa nätisti yhden vaakun melkein luokse asti. Mutta tämän jälkeen ei oikein enää irtoa, yrittää jälleen katsojien luokse, kaartelee ja kiertelee ja lopulta tuomari katkaisee onnettomat yritykset. Tiltu on käynyt löytämässä ainakin 3 varista, mutta linnuilta kieltäytyminen johtaa kokeen hylkäämiseen. Kiitos ja näkemiin.

Tuomarin lausunto oli täysin oikea, ei tuollaista suoritusta voi katsoa. Ohjaajaa suoraan sanottuna v.tutti, taas tätä. Todennäköisesti liian avoin maasto Tiltulle, minä liian näkyvissä, liian hallitsevana hahmona niin, että Tiltu menetti jälleen kykynsä tehdä omatoimisia ratkaisuja ja se siitä sitten taas tällä kertaa. Harmillinen takaisku.

Sivuhuomautuksena, ettei kyseisessä taipparissa tullut yhtään nou1 tulosta. Järkyttävää.

Nuolin haavojani toista viikkoa äitini hoteissa lomaillen ja Tiltua uitellen. Ja kyllä ne tytöt molemmat, siis myös Selma, uivatkin! Nakkelin dameja kaislikkoon, veneestä puolesta selästä, rannalta ja laiturilta ja Tiltu senkuin ui ja noutaa. Näinpä kyllä senkin, että kun en Selmalle omaa noudettavaa heittänyt, se vanhemman oikeudella tyynesti nappasi damin Tiltun suusta ja toi rantaan :-)  Oma uiminen piti suorittaa sitten melkoisen orkesterin säestyksellä, Tiltun kanssa uiminen on nimittäin jokseenkin kivuliasta ja Selma on edelleenkin sitä mieltä, etten voi pysyä pinnalla ilman sitä  ja jos haluan uida rauhassa, on koirat laitettava joko kiinni tai vietävä muualle. Ja jos ne ovat kiinni, ne huutavat, kiljuvat, jodlaavat ja ulvovat niin että järvi vaan raikaa. Luonnon rauhaa...

Pahimmasta pettymyksestä pääsin viimein ylitse ja palasimme eilisiltana kotiin. Ja millainen olikaan kotiinpaluu! Kellarikerroksen lattia lainehti vastaan, ilmeisesti rankkasade oli tulvinut kellarin ovesta sisään ja niinpä me nyt teemme hiukan kellariremonttia... Tätähän me juuri kaipasimmekin tähän väliin, kun isäntä on ollut sairaslomalla pari kuukautta ja molemmat talon autot kaipasivat suhteellisen arvokkaita toimenpiteitä...

Joskus vaan elämä koittelee. Onneksi edes muutama päivä oli lomalla kesäinen ja kaunis ja maisemat kohdillaan.