Selman ontuminen johti suurempaankin sairasteluun, vaikkei asioilla varsinaista yhteyttä ehkä ollutkaan.

Takajalan poteminen vie ruokahalun ja liikuntakyvyn, mutta kun ruokahaluttomuus vain jatkui ja koira oli todella vaisu, aloin huolestua. Torstai-iltana huomasin jotain epämääräistä tiputtelua ja epäilin ensin Selman saaneen virtsatietulehduksen jatkuvasta makoilusta, mutta perjantaiaamuna eläinlääkäri totesikin vaivan märkäkohduksi. Onneksi "oma" eläinlääkärimme otti Selman välittömästi vastaan ja leikkasi kohdun märkineen pois ja vieläpä valvoi koiraa vastaanotollaan työpäiväni ajan! Suuri kiitos Eskolle !

Jo lauantaina Selma olikin huomattavasti pirteämpi ja ruokakin taas maistuu - vähän tosin taisi oppia hyvälle palvelulle ja odottaa saavansa herkkuja edelleen :-) Haavakin on parantunut hienosti ja koko koira muistuttaa taas enemmän itseään, on hassua miten sitä vasta jälkikäteen älyää miten epätavanomaisesti koira onkaan käyttäytynyt sairastelun vuoksi. Toivottavasti nyt kuitenkin saamme taas useita iloisia ja valkoisen karvan täyttämiä vuosia reippaan vanhuksen seurassa!

Tiltuakin taisi Selman outo käytös hirvittää, vasta sunnuntai-iltana se yritti härnätä Selmaa leikkiin, sitä ei ole tapahtunut pariin viikkoon ollenkaan.