Selma on aiheuttanut huolta viimeisen viikon ajan ontumalla pahasti toista takajalkaansa. Todennäköisin syy on venähdys käytyämme uimassa kivikkoisella rannalla ja juuri kun luulin, että tilanne jo korjautuu, jalka kipeytyi uudestaan Selman seurattua ja höyryttyä aidan takana Tiltun tokotreenejä. Selma ei arista jalkaa mistään, eikä eläinlääkärikään löytänyt asiaan muuta syytä. Jalkaa poteminen on kuitenkin vienyt Selmalta kaiken ruokahalun, mikä on täysin ennenkuulumatonta!

Pahasti ontuu myös Tiltun tokouran aloitus... Uusi koira ja uudet kujeet, sekö liene syynä sille, että ohjaajan jännitys oli jotain käsittämätöntä. Ja tietenkin Tiltu on koira, joka reagoi minun jännitykseeni vahvasti, siitä tulee hyvin epävarma. Niinpä paikallaolosta Tiltu vain lähti, epäröi sitten saisiko lähteä, mutta hiipparoi suoraan luokseni. Olin muuten tykkänään unohtanut, että alokasluokassa on liike nimeltä luoksepäästävyys, mutta sehän ei ollut Tiltulle ongelma, ei vaikka jätin hihnankin kokonaan kehän ulkopuolelle ylimääräiset kaulan kutinat poissulkeakseni.

Yksilösuoritus ei alkanut sen paremmin - jännitykseni huumassa törmäsin (!!) koiraan jo hihnassa seuraamisessa... Sehän liike piti tietysti laittaa nollille nollatakseni järkytyksen, mutta ei vapaana seuraaminenkaan onnistunut mitenkään erikoisesti. Maahanmenossa tarvitsi toisen käskyn, luoksetulo moitteeton, seisomaan ei uskaltanut pysähtyä mutta hyppy sentään virheetön - liike, jota on vähiten mutta parhaalla palkalla (pallo) harjoiteltu. Tuloksena kolmostulos, sentään tulos, mutta sepä ei paljon lämmitä. Harmittaa, sillä tiedän koiran osaavan kaikki liikkeet, itse vain menen pilaamaan koko jutun käyttäytymällä kuin idiootti jännityksestä horkassa. Ja mitä ihmeen jännitettävää koko tokossa edes on, kysyn vaan!

Niin, ja miten voisin ikinä ohjata agilityä, kun tokokehässäkin onnistun kompastumaan koiraan!

Kauhea hinku siis uusiin kokeisiin, meillä ei masennuta pienistä :-)

Tiltun sisarelle Lyylille ja ohjaajalleen Anulle ISOT onnittelut, noutajien taipumuskoe läpi!