Niin se elämä jatkuu vain kahden koiran kanssa. Santtu lepää haudassaan pihan perällä ja surutyöksi kasasin haudalle johtavan polun varteen kymmenisen metriä kiviaitaa. Perheen miesväen surutyö oli rakentaa Santulle arvoisensa arkku, pehmusteineen päivineen.

Yhden menetyksen myötä taidamme olla pehmentyneet, miehekkeen mielestä Tiltun pitääkin nykyään päästä nukkumaan makuuhuoneeseen, kuulemma paremmin nukkuu... Kohta se uneksii varmaan samalla tyynyllä :) Viime viikolla alkanut juoksu pitänee koiran kuitenkin sentään sängystä poissa vielä jonkin aikaa.

Harrastukset ovat nyt sitten juoksutauolla, oman seuran tokossakin olin vain järjestäjän ominaisuudessa. Outo juttu, tähän mennessä olen tainnut osallistua jokaiseen "omaan" kokeeseen vähintään yhden koiran kanssa. Vaan kunhan Tiltu saa juoksunsa juostua, pitää aloittaa tositreenaus - tavoitteena koeuran aloitus syksyllä. Selma viettelee eläkepäiviään perheemme virallisena lällyttelykoirana - ja on nyt vanhimman koiran ominaisuudessa joutunut jo jonkun kerran Tiltuakin hieman oikaisemaan! Kyllä Selmastakin löytyy, tarpeen tullen.