No niin, agilityharjoittelu avattu ja kyllähän Tiltusta agilitykoira tulee - ohjaajasta en olisi niinkään varma... On se uskomattoman hankalaa hallita itseään ja omia liikkeitään ja samalla vielä muistaa katsoa mitä koirakin tekee... Ja MINÄ, joka tokokeissakin kävelen vinoon ja törmään kehänauhoihin, että minun pitäisi pystyä ohjaamaan agilitykoiraa. Harjoitusta siis - ja paljon. Kultaisten kanssa agilityharjoitteluhan oli lähinnä silloin tällöin mielen virkistykseksi muutama este, Santtu ja Selma molemmat olivat ja ovat agilityyn turhan kömpelöitä ja hitaita. Eli ihan aloittelijoita tässä lajissa ollaan, sekä koira että ohjaaja.

Tiltussa on kyllä ainesta ! Viime kesänä Tiltu näki esteitä ehkä kaksi kertaa, ihan vaan tutustumismielessä, ja nyt jo kuitenkin aidat, putket ja pussit menevät ihan suvereenisti - ei voi valittaa. Nätisti odottaa lupaa lähteä, pystyy irtautumaan hienosti ja on hyvin ohjattavissa, koiran puolesta siis kaikki palikat kyllä löytyvät. Sehän nyt on ollut toki tiedossa jo alusta asti, geenit on saatu sellaisilta vanhemmilta, että johan on kumma jollei koirassa löydy !