Mitähän tuokin sanonta tarkoittaa, laiteta minne? Joka tapauksessa yritetty on taas, montaakin asiaa ja heikohkolla menestyksellä, mutta yritetty on, joten ei saa laittaa...

Elokuulle olin onnistunut ilmoittautumaan joka viikonlopuksi jonnekin ja kaikki harrastusmuodot olivat edustettuina. Joskus yritys aiheuttaa suuren pettymyksen ja näinhän kävi jälleen yrittäessäni Konstaa taivuttaa Jämsässä 13.8. Ja syy pitänee ottaa omille niskoille, sen verran hienosti Konsta kuitenkin on harjoituksissa toiminut, mutta reagoi minun jännitykseeni hyvin vahvasti esittäen minulle monenlaista rauhoittelukeinoa :-/ Ja nyt jos koskaan myönnän jännittäneeni ja hirveästi, odotukset olivat niin korkealla ja itse asettamani tavoitteet niin vahvat, että jännitys alkoi jo edellisenä päivänä ja teki minusta melkoisen hermoraunion.

Kokeen kulku meni kuten aiemmatkin yritykset. Konsta käyttäytyy rauhallisesti, suhtautuu laukauksiin rennosti ja kiinnostuneesti. Vesityö hoituu, eivätkä sitä häirinneet lumpeenlehdetkään, lokit rantautuvat kevyeellä otteella siivestä. Eikun sinne hakuruutuun, jonne se aina tyssää ja tyssäsi nytkin. Tällä kertaa Konsta toi heittovariksen kyllä, mutta sen jälkeen haku ei käynnistynyt ollenkaan eikä yhtään muuta varista alueelta palautunut. Kyllähän se siellä juoksenteli ja merkkaili ja paikallisti pari varistakin, käveli ja merkkaili... Ja merkkaili ja merkkaili... Ja se oli sitten siinä. Pyysin saada noudattaa vielä yhden, jotta koetilanteeseen ei aina liittyisi se noutamattomuus ja kun yksi kokeen toimihenkilöistä vain käveli kohti varista, Konsta nouti sen iloisesti. Että mikä siinä mättää! Pettymys oli Suuri, vitutus vielä suurempi.

Koepöytäkirjassa lukee näin;

Sosiaalinen käyttäytyminen; rauhallisesti käyttäytyvä uros

Hakuinto; hakee heitetyn variksen, mutta tänään koiralla ei hakutyöskentely aukea laisinkaan ja koe keskeytyy.

Noutohalu; nähdyillä hyvä 

Nouto-ote; Lokeilla hieman pinnalliset otteet, myös heitetyllä variksella

Palauttaminen; palauttaa lokit rantaan

Reagointi laukaukseen; kiinnostunut

Itseluottamus ja aloitekyky;-

Yhteistyö; hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa

Yleisvaikutelma; tekee tänään hyvän vesityön, mutta koiralla ei tänään ole motivaatiota hakutehtävästä suoriutumiseen.

Seuraavana viikonloppuna tokoilin Tiltun kanssa, lähtöasetelmat olivat sellaiset, etteivät odotukset olleet kovin korkealla ja sitäpaitsi tokoilu on vaan kivaa, ei se minua niin hirveästi hetkauta suuntaan tai toiseen tuleeko tuloksia tai minkälaisia. Ja kaikista virheistä voi syyttää vain itseään, heikosti motivoitunutta ohjaajaa, joka on perin laiska treenaamaan - Tiltussa ei ole ikinä mitään vikaa. Toki pientä kutitusta vatsassa on aina ja paikallaolo piilossa on se pahin, polvet tärisevät ja hengitys salpautuu ...

Tulos oli ihan odotettu, Avo 122,5 p ja 3.-tulos, koepöytäkirja näyttää selityksineen tältä;

1.Paikalla makaaminen     -  9 - nousi ylös hitaasti, tosin en antanut kuin yhden käskyn. Paikallaan se pysyy, no problem.

2. Seuraaminen taluttimetta  - 9 - Tiltu osaa seurata ja sen seuraaminen on ihan hyvää. Pieniä puutteita ja vinouksia perusasennoissa + niskavikainen ohjaaja :-)

3. Maahanmeno  - 6,5  - siis kyllähän se maahan menee, perusasennot, ohjaajan pää...

4. Luoksetulo - 0 - ohjaaja oli hämmentynyt, kun oli harjoitellut luoksetulon lähtöä aina maasta. No ei selityksiä, kun ei pysähtynyt niin ei pysähtynyt ja ne perusasennon virheet, nollaksi meni.

5. Seisominen - 6,5 - kyllähän se seisomisliike itsessään tapahtuu, kovin heikosti vaan on harjoiteltu liike loppuun asti ja koira lähtee matkaan ohjaajan palatessa koiran taakse...

6. Noutaminen - 7 - ja noutajahan noutaa, se ei ole ongelma, mutta minne se sen kapulansa kanssa istuu ja miten vinoon, se on pieni ongelma - ainakin tuomarille :-)

7. Kauko-ohjaus - 9,5 - meni hyvin, en selittele. Perusasennon vinous tai jotain vei puolikkaan pisteen, mitäs me puolikkailla :-)

8. Estehyppy - 0 - Jos koira ei ole koko kesänä nähnyt hyppyestettä, taitaa nolla olla ihan odotettavissa. Hups...

9. Kokonaisvaikutus - 9 - tuomarin mielipide, hyväksytään :-D

On Tiltun kanssa tokoilu silti mukavaa ja mukavaa oli myös se, että huikea joukkueemme päihitti Pihtiputaalaiset pitkästä aikaa ja saimme kantaa Maurin Maljan välillä Viitasaarelle! Ja ennenkaikkea, Konstan sisko Muska tavoitti alo1-tuloksen, mahtavaa!

Elokuun viimeisin viikonloppu sitten näytelmöitiin. odotukset tähän näyttelyyn olivat taas Tiltun osalta hiukan korkealla, Tiltu kun ei enää tarvitsisi kuin sen yhden ainoan sertin ja pääsisimme juhlimaan valiota... Vaan toisin kävi, pitää muistaa, ettei ala ahnehtia... Sertin nappasi nenämme edestä nuori mutta kaunis koira, pentueesta, jonka perään lähes kuolasin niiden syntyessä. Eli Tiltu siis Käy Eri, Käk 1, Sa, PN2 ja varaserti, tälläisellä arvostelulla;

Hyvä rakenne, hyvä nartun pää, kaunis kaula, hyvä ylälinja ja häntä ja rintakehä ja kulmaukset. Liikkuu hyvin.

Niin kävi se Konstakin kehässä, sai uroksista ainoana Erin, muttei SA:ta tällä kertaa. Konstan arvostelussa lukee näin:

Hyvä ilme, hyvät mittasuhteet. Kaunis kaula, hyvä häntä ja rintakehä. Saisi liikkua hieman paremmin edestä. Kevyt luusto, hyvä väri ja karvanlaatu. Seisoo edestä ahtaasti, kääntää tassut ulos.

No joo, näytelmätulokset eivät minua suuremmin hetkauta suuntaan tai toiseen, aina on kuitenkin kyse kyseisen tuomarin päivän mielipiteestä ja se nyt on mikä on. Voisihan sitä toki esiintymistäkin enemmän treenata... Mukava olisi ollut valiota juhlia, mutta päivän paras anti oli päästä kasvattajan luokse treenaamaan :-)

Että tälläistä yritettiin elokuussa, nyt käännetään nenät kohti syksyä ja katsotaan mitä keksitään :-)

Kesän koira-aktiviteetit ovat jääneet melko näyttelypainotteisiksi, vaikka itse asiassa mahtuuhan tuohon ajanjaksolle edellisestä päivityksestä tähän päivään toki paljon muutakin, tollerileirillä Konsta treenaili Heidin vetämässä taippariryhmässä ja treenailtu on myös aikataulujen sopiessa sekä Kuopiossa Hannan organisoimissa treeneissä että Reisjärvellä Hilkan ja Jorman vetämissä harjoituksissa - ja Tiltu treenailee tokoa sitten meidän omassa porukassa Viitasaarella.

Mutta kesälomani lopulla toteutettiin varsin näyttelypainotteinen viikko. Satakunnassa lomailun innostamana olin ilmoittanut koirat Saija Juutilaisen arvosteltaviksi Pöytyälle ja kuten arvasinkin, tämä tuomari tykkäsi Tiltusta kovin, arvostelu ainakin oli aika, hmmm, ylistävä?

Hyvin kaunis narttu, jolla erinomaiset linjat, luusto ja runko mukavassa napakassa kunnossa. Hyvin kaunis pää ja ilme, hyvä purenta ja korvat. Kaunis jäntevä ylälinja, sopivat kulmaukset. Kaunis väri, luonnollisesti karva kesäkunnossa. Ihanan kevyet liikkeet, joissa ulottuvuutta ja oikeaa ryhtiä. Hyvin laadukas.

Ja näillä sanoilla Tiltu KäyEri, Käk2, SA, PN3 Vasert

Kävihän se Konstakin Juutilaisen arvosteltavana, tämä tuomari ei kovin arvostanut Konstan kippuraista häntää, joten tulos AvoEH, joka nyt ei pahasti yllättänyt

Mittasuhteiltaan miellyttävä, hyvin kauniin punainen uros, jolla sopusuhtainen raajaluusto. Oikealinjainen ja -ilmeinen pää. Hyvät korvat ja purenta. Jäntevä ylälinja. Hienot lihaksikkaat reidet, erinomainen karvanlaatu. Selkeät valkeat merkit. Turhan kiertyvä häntä häiritsee. Kevyt liike, hieno luonne.

Pöytyän näyttelyreissun parasta antia oli kuitenkin se, että matka sukuloimaan oli sen verran lyhyt, kesäpäivä kaunis ja lomamieli ajelulle myötäinen, joten kävin Paraisilla treenilenkillä tapaamassa Heidiä ja Maijaa. Neliödraaman päähenkilöinä olivat Konsta, Papu, Diiva ja Tiltu, mutta kovin suurta draamaa ei kuitenkaan tarjottu, pientä kähinää siitä kuka on kenenkin sisko ja kuka ketäkin saa ojentaa :-) Mutta oli ihana nähdä sisaruksia ja aivan mahtavaa pitää pienet treenit Paraisten pelloilla - vaikka tuomisina olikin sitten parikymmentä punkkia, jak...

Viimeisenä virallisena lomapäivänä ajelimme ihan tuohon naapurikuntaan Vesannolle esiintymään Virolaiselle tuomarille Ingrid Heinille. Odotuksia ei juuri ollut, mutta kilpakumppaneiden puute aiheutti jonkinlaista kutinaa, tollereita kaikkiaan oli ilmoitettu Vesannolle vain 5 ja Tiltu oli ainoa narttu... Ihana yllätys oli saada kehään myös muuta sukua, Eppu-eno esiintyi edukseen veteraaniluokassa :-) Yllätys oli myös suuri, kun Konstalle annettiin punainen JA vaaleanpunainen nauha ja paras uros-kehässä sijoituttiin toiseksi heti Eppu-enon jälkeen :-) Ja vielä suurempi yllätys minulle oli, ettei Eppu enää ottanutkaan vastaan sertiä, vaan se osui sitten Konstan kohdalle!!  Ja kun Tiltu ainokaisena narttuna vielä sai sekä Erin että SAn, oli minulla siis kädessä KAKSI SERTIÄ samana päivänä! Tiltu oli sitten VSP, Eppu-enon jatkaessa Rop-koirana isompiin kehiin.

Eli Konsta Avo Eri, Avk1, SA, PU2, Sert

Hyvä koko ja luusto, hyvät valkoiset merkit myös hännänpäässä. Hyvä pää ja pigmentti, reipas luonne, liikkuu vapaasti.

Ja Tiltu Käy Eri, Käk1, Sa, PN1, Sert, Vsp

Alle keskikokoinen, riittävä luusto, päässä saisi olla vähän täyteläisempi kuono-osa. Hyvin kehittynyt runko, reipas luonne, liikkuu vapaasti.

Uskomaton, käsittämätön, huikea juttu. Keväällä en ollut vielä ikinä serti-ruusuketta omaan kotiini saanut, nyt sain niitä kaksin kappalein samasta näyttelystä! Tiltu on nyt yhtä sertiä vaille valio ja Konstallakin on jo yksi plakkarissa. Olen hämmentynyt :-))

Äitienpäivä vietettiin tässä perheessä koiranäyttelyreissussa, eikä siitä yhtään turhempi reissu tullutkaan :-) Keli oli kaunis ja aurinkoinen, näyttelypaikan vieressä oli sopivasti lapsille leikkikenttä, että viihtyivät ja mikä tärkeintä - kerrankin koirani pärjäsi!

Siis Tervajoella oltiin ja tuomarina toimi Jaana Hartus. Kehän laidalla ihastelin muiden ilmoitettujen tollereiden mahtavia turkkeja ja olin varma, että karvoihin jää tämäkin näyttelypäivä. Ensin esitin kehässä Konstan, josta tuomari heti ensi näkemältä mainitsikin, että taitaa olla pahasti vaiheessa turkki... Konstalle EH

Keskikokoa kookkaampi, mittasuhteiltaan erittäin hyvä uros. Hyvät raajat. Oikeamuotoinen, varsin voimakas pää, voimakas otsapenger. Hyvät kulmaukset. Tyypilliset sivuliikkeet. Karvapeite vaihtumassa. Kantaa häntäänsä turhan korkealla liikkeessä.

Jep, eli tällä kertaa pää oli jo turhankin voimakas, kun edellisessä näyttelyssä siitä toivottiin voimakkaampaa. Ja häntä pysyy nyt harjoittelun tuloksena kyllä seisoessa ihan mukavasti alhaalla, mutta onhan se melkoinen lipputanko liikkeessä...

Ja sitten Tiltua kehään, toiveet ei turhan korkealla. Tiltu mitattiin tarkasti, tulokseksi saatiin 44 cm, jollei jopa hieman yli ja yhdessä tuomarin kanssa todettiin se olevan ihan tollerin mitoissa :-) Ja arvostelu kirjoitettiin näin;

Erinomaista tyyppiä oleva keskikokoa pienempi, tiivis ja jäntevä narttu. Oikeamuotoinen, hieman siro pää, kookkaat korvat. Hyvä ryhti. Kauniit tehokkaat sivuliikkeet, hieman ahtaat edestä ja takaa. Karva ei parhaimmillaan.

Punainen nauha annettiin, ERI siis sentään, ajattelin. Kilpailuluokkaan toisen käyttisnartun kanssa ja Tiltu ykköseksi ja SA, jippii!  Avoimessa SA:n saaneen nartun (jonka omistaja oli muuten tosi mukava ihminen ja kehän laidalla jutusteltiin pitkät tovit) ja todella charmantisti harmaantuneen ihanan veteraaninartun kanssa kehään ja ajattelin, että pn3 siis, mutta ei - Tiltu ykköseksi - ja vain vaivoin pystyin vastaamaan "kyllä, voi ottaa sertin,todellakin, kiitos!!". Siinä sitä pyörryksissä keräilin ruusukkeeni kun sain koiran laskettua alas ja parhaan uroksen kanssa vierekkäin. Ja narttu voittaa, ai meidän Tiltu? Ai tämä pikku orava? Siis tulos hienosti kirjattuna Käy ERI Käyk1 SA PN1 Sert ROP

Huikea juttu minulle, elämäni koirien ensimmäinen serti, ensimmäinen ROP, ensimmäistä kertaa kävin ryhmäkehässä koirani kanssa pyörähtämässä, tosin todellakin vain pyörähtämässä, mutta silti! En ole mikään näyttelyihminen, mutta onhan se hienoa, kun oma koira joskus pärjää :-)

Ainoa mikä harmittaa, on että olinpa unohtanut ilmoittaa koirat muutamaan näyttelyyn, johon oli tarjoitus mennä ja seuraavan kerran sitten taidamme pyörähtää kehässä vasta heinäkuun lopulla... Mutta jospa muiden harrastusten aika olisi välissä...

Raija Tammelin arvosteli punaiset sisarukset Haapavedellä näin;

Konsta Avo ERI Avok1 (no kun ei ollut muita...)

Hyvät mittasuhteet. Urosleimaa voisi olla hieman enemmän. Hyvät päänlinjat ja lempeä ilme, pää voisi olla astetta voimakkaampi. Kaunis ylälinja. Runko voisi olla hieman tilavampi ja luusto hieman järeämpi. Riittävät kulmaukset. Tehokkaat sivuliikkeet, hieman pihtikintereinen takaa ja hieman kapea edestä. Hyvä karva, hieman niukat hapsut. Hyvä käytös.

Tjaa, minun mielestäni Konstan pää ainakin on ihan tarpeeksi voimakas, mutta arvosteluthan on arvosteluja... Eri oli kuitenkin melkoisen positiivinen yllätys Konstalle, kyllä se siitä  kunhan vielä vähän massaa kertyy ja miehistyy :-)

Tiltu Käy ERI, Käk2

Feminiininen, hieman lyhytrunkoinen narttu, jolla hyvän mallinen, mutta hieman kevyt pää. Lempeä ilme. Erinomainen ylälinja, luisu lantio. Sopiva rungon tilavuus ja kokoon sopiva luusto. Hieman niukka polvikulma. Erittäin hyvät sivuliikkeet, kinnerahdas takaa. Hyvänlaatuinen, hieman niukka karvapeite. Kaunis käytös.

Tiltun suhteen jo herättelin mielessäni suuria toiveita aiemmat nartut nähtyäni, mutta toinen käyttönarttu sitten olikin kaunis, eikä Tiltu tänään SA:n arvoinenkaan. Ja tosiasia on myös se, että Tiltu on pieni ja kevyehkö, eikä sitä asiaa ainakaan paranna se, että seisoo kehässä minun kanssani - pienikokoista lainahandleriani Annicaa käytän jatkossakin aina kun vain mahdollista :-) Konstit on monet kun tavoittelee suuria :-D

Ja näyttelyilmoittautumista lähti eteenpäin jälleen, silloin pitää kiertää kun on edes jotain turkkia... Sinänsä tuo näyttelypuoli ei koskaan ole ollut minulle tärkeysjärjestyksessä ykkösenä, mutta onhan niissä näytelmissä käyminen ihan mukavaa touhua sekin.  Tavoitteissa siintelee Tiltun muotovalioituminen joskus, paljon paljon tärkeämpiä tavoitteita kuitenkin olisi saada Konsta käyttöluokkaan ja Tiltua viedä tokourallaan eteenpäin. Tavoitteita on hyvä olla :-)

Käytiinpä Korpilahdella esittäytymässä Marja Talvitielle, eikä mikään ihan turha reissu ollutkaan :-)

No, ensin oli tietysti Konsta...

Hyväntyyppinen, oikea pään malli. Hieman pitkä lanneosa. Hieman liian lyhyt ja laskeva lantio. Voimakkaasti selän päälle kiertyvä häntä. Polvikulma voisi olla selvempi. Hyvä karvan laatu, mutta ei täydessä turkissa. Saisi liikkua hieman paremmalla takapotkulla.

Avo H (keltainen nauha kieltämättä tuntuu aika pelottavalta) Arvostelu on kyllä täysin oikeudenmukainen, myönnän, häntä on häiritsevä ja karvat ovat meidän olohuoneen matolla...

Vaan sitten upea lainahandlerini Annica vei kehään Tipartiitan :-)

Hyvin liikkuva ja erittäin hyvin esitetty, hyväntyyppinen, edestä hieman niukasti kulmautunut tyttö. Hyvä pää. Kaunis ylälinja ja hyvä häntä. Hyvä karvanlaatu.

Käy ERI, SA, PN 3!!

Serti meni kyllä ensimmäiselle (sukuun sekin, eno-Rudin tyttö), mutta antaa tämä uskoa tulevaan ja siihen, että sinnikkäällä yrittämisellä ehkä jopa Tiltukin joskus sertinsä haalii kasaan :-) Kiva päivä kivassa seurassa koiranäyttelyssä ja vähän menestystäkin -  voiko parempaa ollakaan!